keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Banaanisarja & Kirpun matka maailman ääriin


Helppolukuinen banaanisarja

Banaani-kirjasarja on asteittain vaikeneva mutta helppolukuinen kirjasarja. Kirjan kannessa oleva värillinen banaani määrittelee, millaiselle lukijalle kirja on suunnattu:  vihreä banaanisarja on lukemista aloitteleville, sininen banaanisarja juuri lukemaan oppineille, punainen banaanisarja on vähän enemmän jo lukeville ja keltainen banaanisarja sujuvasti lukeville. Lisäksi sarjaan kuuluu PLUS banaanisarja, jossa on tarinan lisäksi tietoa ja tehtäviä, esimerkiksi matemaattisia tehtäviä alkuopetusikäisille.  Vaikeustaso etenee asteittain ja sen voi huomata juonen monimuotoisuudesta, rikkaammasta kielen käytöstä, sanojen tavutuksesta ja tekstin määrästä per sivu. Sanoja ei tavuteta kuin vain vihreä banaanisarjassa, mikä minua hieman ihmetyttää, koska mielestäni sinisessä banaanisarjassakin voisi vielä pitempiä sanoja tavuttaa. Kaikki lukemani banaanikirjat olivat kuvitukseltaan hyvin humoristisia, värikkäitä, nykyaikaisia ja jokaisessa kuvassa oli puhekuplia, mikä varmasti motivoi lukemaan. Kuvat ovat hyvin informatiivisia, joten kuvat auttavat lukijaa tekstin tulkinnassa. Teksti on myös hyvin humoristista ja kaikissa hahmoissa on luonnetta.  Jokaisessa sarjassa on aika monta kirjaa luettavaksi ja mielestäni niitä ei ole suunnattu suoraan joko tytöille tai pojille, vaan ne miellyttävät kumpaakin.  Jokaisessa tarinassa on myös jonkinlainen opetus ja varsinkin keltaisen banaanisarjan kirjoissa käsitellään jo  monimutkaisempia eettis-moraalisia teemoja.  Olin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, että jopa vihreä banaanisarjan kirjassa oli saatu jokaiseen lyhkäiseen tarinaan opetus. Tämä kirjasarja tarjoaa siis eri tasoisille lukijoille helppoa ja hauskaa luettavaa. Koulussa oppilaat voivat lukea näitä kirjoja itsenäisesti pulpettikirjana tai sitten näistä voisi jopa teettää lukutehtäviä kotitehtäviksi. Nämä sopivat erityisesti eskareille ja ekaluokkalaisille.

 Lukemani kirjat olivat :
Vihreä banaani, Lynne Rickards & Melanie Williamson: Minä voitin! (2008)
 Sininen Banaani, John Bush & Korky Paul: Krokotiili valepuvussa (2007)
 Punainen banaani, Malachy Doyle, Garry Parsons: Jalkapalloaaveet (2009)
 Keltainen banaani, Jacqueline Wilson & David Roberts: Veljeni Henrietta (2005)
Kirjasarjaa ovat kirjoittaneet useammat muutkin eri kirjailijat.
  
Kirpun matka maailman ääriin


Lisäksi luin Jukka Itkosen Kirpun matka maailman ääriin (1999). Mielestäni kirja sopisi erittäin hyvin ääneen luettavaksi esimerkiksi luku tai kaksi kerrallaan. Kirja kertoo kirpusta, joka päättää lähteä matkaan kokemaan seikkailuja. Hän oli kyllästynyt elämäänsä pienissä ympyröissä ja päättää jättää kaiken vanhan taakse tehdäkseen suuria tekoja. Maailmalla kirppu ei kuitenkaan vähällä pääse, mutta koettelemukset kuitenkin kasvattavat kirppua vahvemmaksi. Vaikka kaikki ei menekään kirpun suunnitelmien mukaisesti, löytää kirppu kuitenkin kirjan lopussa paikkansa maailmassa. Teksti on hyvin elävää ja täynnä viittauksia myös nykypäivään. Kirjan hahmot ja tunnelma ovat miltei kansansatumaiset, mutta nykyaikaistettuna.  Kirja on ihanan opettavainen ja aiheuttaa varmasti keskustelua oppilaiden kanssa.  Tarinasta voisi yhdessä kehitellä vaikka nukketeatteriesityksen ja yleisestikin se sopii draaman käyttötarkoituksiin. Hahmoja on kirjassa useita ja melkein jokaisessa luvussa on kirpulla jokin elämänmakuinen dilemma, kuten esimerkiksi petetyksi tuleminen luottaessa ventovieraisiin. 

Susanna Haapasaari

lauantai 23. helmikuuta 2013

Sulo ja suklaatehdas + Tule takaisin, pikku nalle


Sulo ja suklaatehdas

Sulo ja suklaatehdas kirjan on kirjoittanut Roald Dahl ja kuvittanut Quentin Blake. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1964 ja ensimmäisen kerran suomen kielellä vuonna 1971. Kirjan on kustantanut Suomessa Otava.

Kirjan päähenkilö on poika nimeltä Sulo. Hänen perheensä on köyhä ja vanhempien lisäksi samassa talossa asuu kaksi isoisää ja kaksi isoäitiä. Sulo pitää todella paljon suklaasta ja sattumoisin samassa kylässä sijaitsee Villi Vonkan suklaatehdas. Sulon kohokohta on aina, kun hän saa syntymäpäivälahjaksi yhden suklaalevyn. Isovanhemmat kertovat Sulolle tarinoita suklaatehtaasta, ja tehtaassa erikoista on se, että kukaan ei pääse vierailemaan tehtaaseen. Kukaan ei ole myöskään nähnyt tehtaan työntekijöitä eivätkä he poistu koskaan tehtaasta.

Villi Vonkka päättää järjestää arvonnan, jonka palkintona on viisi pääsylippua lapsille suklaatehtaaseen. Sulo onnistuu saamaan tällaisen kultaisen lipun. Lipun voittaneet viisi lasta pääsevät kiertämään suklaatehdasta. He näkevät Umppa-Lumppia suklaasalissa, suklaaputouksen, keksintäsalin, purukumikoneen, kurkkivia karkkeja jne. Tarinan edetessä muut neljä lasta osoittautuvat ahneiksi, itsepäisiksi, pilalle hemmotelluiksi tai tottelemattomiksi lapsiksi ja poistuvat tehtaan kierrokselta tarinan edetessä. Vierailijoista ainoastaan Sulo jää jäljelle, ja Villi Vonkalla on hänelle yllätys. Villi Vonkka on etsinyt tehtaalle jatkajaa, ja nyt hän haluaa lahjoittaa tehtaan Sulolle. Sulo ja koko hänen perheensä muuttavat tehtaaseen, eivätkä näe enää nälkää.

Kirjassa on onnellinen loppu ja tarinassa on myös opetus. Paha saa palkkansa ja kiltti Sulo onnellisen lopun kaiken kokemansa kurjuuden jälkeen. Kirjan kieli on leikkisää ja hauskaa. Kirjassa on käytetty hienosti myös mielikuvitusta ja tämä on varmasti myös lasten mieleen. Kirja sopii mielestäni todella hyvin äänenluettavaksi kirjaksi. Kirjassa on 122 sivua ja 30 lukua, joten luettavan osuuden jakaminen on helppoa. Itse luen kirjaa tällä hetkellä kolmannen luokan oppilaille, ja he ovat pitäneet kirjasta.

 

Tule takaisin, pikku nalle

Tule takaisin, pikku nalle kirjan on kirjoittanut Tuula Kallioniemi ja kuvittanut Christel Rönns. Kirja on julkaistu vuonna 2003 ja sen on kustantanut Otava.

Kirjassa seikkailee poika nimeltä Roope, joka on lenkillä koiransa Lyllerön kanssa ja löytää maasta pienen nallen. Nalle on todella pieni, pienempi kuin tulitikku. He ottavat nallen mukaansa ja antavat sille nimen Pikkis. Roopen kotona Pikkis tapaa muut tarinaan liittyvät lelut, eli Pilottinallen, Nallukan ja Rautaropootin. Roopen koira Lyllerö on mustasukkainen Pikkiksen saamasta huomiosta. Tästä syystä kirja sopisi hyvin oppilaiden kanssa myös tunteiden käsittelyyn, kuten kateuden ja mustasukkaisuuden.

Kirjan hahmot lähtevät tapaamaan mummoja, mutta Pikkis ja Robotti katoavat matkalla. Pulu nimeltä Alpo Torstensson vie Pikkiksen ja mummo löytää robotin. Pululla ei ole ystäviä, joten hän pakottaa Pikkiksen ystäväksensä. Kun muut huomaavat katoamisen, he aloittavat oitis etsinnät, mutta edes poliiseista ei ole apua. Tarinan edetessä ongelmat vain lisääntyvät, kun myös Pilottinalle katoaa lähtiessään yksin pelastamaan kadonneita. Tarinan loppu on kuitenkin onnellinen ja kaikki kadonneet löytyvät. Jopa pululla on onnellinen loppu, kun hän sai Roopesta ja muista ystäviä. Kirjan avulla voisikin käsitellä esimerkiksi ystävyyttä.

Pidän kirjasta, koska jännitys säilyy loppuun asti ja loppu on kuitenkin onnellinen. Kirja on hyvin sadunomainen, siinä on hauskoja sanoja ja paljon puhuvia leluja ja eläimiä. Mielestäni kirja sopisi hyvin juuri alkuopetuksen oppilaille. Kirja on hyvä äänenluettava, koska se on helppo jakaa osuuksiin. Siinä on 127 sivua ja 18 lukua.
Mira Kiviharju