Tarina on jännittävä ja se kutittelee mukavasti mielikuvituksen rajoja. Ronja ja Birk seikkailevatkin sadun maailmassa ja menneessä ajassa, jolloin ajattaroita, männiäisiä, kakkiaisia, maahiaisia, pönthiittisiä ja ryöväreitä piti osata varoa metsässä. Myös ryöväreiden käyttämä kieli sopii ajanhenkeen. Pienten lasten ollessa kyseessä opettajan onkin hyvä tutustua tekstiin jo etukäteen ja ryhmänsä tuntien miettiä, lukeeko kaikki kirjan kohdat suoraan kirjasta vai omin sanoin kuvaillen. Itse olen omaan kirjaani joitakin sanoja muokkaillut eskari-ikäisten lasten satuhetkeä suunnitellessani. Kirjassa on 240 sivua, joten pienimmät alakoululaisetkin nauttivat varmaankin tarinasta aikuisen lukemana.
Erityisen viehättävää kirjassa on keväisen ja kesäisen
luonnon ihmettely ja ihastelu lapsen tutkivin silmin katseltuna. Kokemusten ilo
kuplii Ronjan sisällä ja hän huutaakin keväthuudon ja keväthyppelyt silkasta
riemusta. Talvea taas puolestaan kuvataan pitkänä ikävän aikana, jolloin
luodaan lunta, tanssitaan ryöväritansseja tuleen ääressä.
Kirjan tarina antaa mahdollisuuksia moniin syvällisiinkin
keskusteluihin esimerkiksi ryöväreiden elämäntapaan liittyen. Ronjahan ei halua
seurata isänsä jalanjälkiä ryöväriksi, koska ryöstetyt ihmiset ovat surullisia
tai vihaisia eikä Ronja halua sellaisia tunteita aiheuttaa. Loviisan ja
Matiaksen rakastava kasvatus on tuottanut oikeanlaisen ja hyvän tuloksen, jota
isä Matiaksen on kuitenkin vaikea hyväksyä. Suosittelen tätä vahvaa ja tunteisiin vetoavaa satua ja tarinaa alakouluikäsille lapsille -ja miksei vanhemmillekin. Tarinan moniulotteisuus antaa mahdollisuuksia niin luontoon, ystävyyteen, sadun mielikuvitushahmoihin tai entisajan teemoihin liittyvään työstämiseen. Toteuttamistapoja löytyy niin kuvallisen ilmaisun kuin leikin tai draaman työtapojen kautta. Tarinan vahvuutena on sekin, että se puhuttelee myös aikuista. Tämä antaa mahdollisuuden myös siihen, että tarinaa voidaan työstää lasten ja vanhempien kanssa myös yhdessä! J
Tämä kirja ei ole tarkoitettu lapsille tai nuorille
luettavaksi, mutta suosittelen sitä kyllä lämpimästi luettavaksi kaikille
opettajille. Tarina kuljetti minua Iriksen ihmeellisessä maailmassa kulkevassa
tarinassa mukana yllätyksellisten, pohdiskelevien ja kuitenkin kevein
sanankääntein. Huomasin lukevani kaikki 365 sivua yhdellä istumalla.
Kirjan avulla on mahdollista päästä tutustumaan autistisen
lapsen, nuoren ja aikuisen ajatusmaailmaan. Tämä on mahdollista sillä Iris on
onnistunut pääsemään oman sisäisen maailmansa ulkopuolelle ja elämään myös meidän
niin sanottujen tavallisten ihmisten kohtaamassa todellisessa maailmassa.
Iriksen kuvausten kautta meillä muilla on puolestamme mahdollista päätä hivenen
kurkistamaan hänen maailmaansa. Suosittelen kirjaa sinulle silloinkin, vaikka et olisi ollenkaan kiinnostunut autistisen ihmisen maailmasta. Iris nimittäin johdattaa lukijan pohtimaan ylipäätään toisen ihmisen kohtaamista hyväksyvästi hänenä itsenään ja vieläpä tässä hetkessä. Tilanteessa läsnä olemisen taito auttaa silloin, kun kohtaat ihmisen, jonka on vaikea ”päästä samalle ajatuksen aallonpituudelle”. Iriksen mukaan esimerkiksi lapsen on mahdollista toimia tilanteessa tyytyväisenä silloin, kun aikuinen on sisäisesti tyytyväinen ja rauhallinen ja hänellä on leikillisesti ajatus siitä, että hänellä on käytettävissään kaikki aika maailmassa seuraavan viiden minuutin aikana. Tällöin lapsen ei täydy mukautua mihinkään, vaan hän tekee sen, mitä aikuinen haluaa, koska se on ainoa mitä on.
Opettajana toimiminen ei haasteellisesti käyttävän lapsen tai
nuoren kanssa ole mitenkään yksinkertaista, vaan opettajan omat
vuorovaikutustaidot ja asenteet asetetaan haasteeseen. Iris on kohdannut
kouluvuosiensa aikana erilaisia opettajia. Kirjassa olevien opettaja kuvausten
kautta on mahdollista päästä pohtimaan myös sitä, miten itse haluaa opettajana
toimia. Läsnä olemisen ja kohtaamisen taito on tärkeä jokaiselle opettajalle,
sillä haasteellisesti käyttäytyviä lapsia ja nuoria löytyy aivan jokaisesta
luokasta.
Kirjoittanut Kirsi Koskinen