Sulo ja suklaatehdas
Sulo ja
suklaatehdas kirjan on kirjoittanut Roald Dahl ja kuvittanut Quentin Blake.
Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1964 ja ensimmäisen kerran suomen kielellä vuonna
1971. Kirjan on kustantanut Suomessa Otava.
Kirjan
päähenkilö on poika nimeltä Sulo. Hänen perheensä on köyhä ja vanhempien lisäksi
samassa talossa asuu kaksi isoisää ja kaksi isoäitiä. Sulo pitää todella paljon
suklaasta ja sattumoisin samassa kylässä sijaitsee Villi Vonkan suklaatehdas. Sulon
kohokohta on aina, kun hän saa syntymäpäivälahjaksi yhden suklaalevyn.
Isovanhemmat kertovat Sulolle tarinoita suklaatehtaasta, ja tehtaassa erikoista
on se, että kukaan ei pääse vierailemaan tehtaaseen. Kukaan ei ole myöskään
nähnyt tehtaan työntekijöitä eivätkä he poistu koskaan tehtaasta.
Villi Vonkka
päättää järjestää arvonnan, jonka palkintona on viisi pääsylippua lapsille
suklaatehtaaseen. Sulo onnistuu saamaan tällaisen kultaisen lipun. Lipun
voittaneet viisi lasta pääsevät kiertämään suklaatehdasta. He näkevät
Umppa-Lumppia suklaasalissa, suklaaputouksen, keksintäsalin, purukumikoneen,
kurkkivia karkkeja jne. Tarinan edetessä muut neljä lasta osoittautuvat
ahneiksi, itsepäisiksi, pilalle hemmotelluiksi tai tottelemattomiksi lapsiksi
ja poistuvat tehtaan kierrokselta tarinan edetessä. Vierailijoista ainoastaan Sulo
jää jäljelle, ja Villi Vonkalla on hänelle yllätys. Villi Vonkka on etsinyt
tehtaalle jatkajaa, ja nyt hän haluaa lahjoittaa tehtaan Sulolle. Sulo ja koko
hänen perheensä muuttavat tehtaaseen, eivätkä näe enää nälkää.
Kirjassa on
onnellinen loppu ja tarinassa on myös opetus. Paha saa palkkansa ja kiltti Sulo
onnellisen lopun kaiken kokemansa kurjuuden jälkeen. Kirjan kieli on leikkisää
ja hauskaa. Kirjassa on käytetty hienosti myös mielikuvitusta ja tämä on
varmasti myös lasten mieleen. Kirja sopii mielestäni todella hyvin
äänenluettavaksi kirjaksi. Kirjassa on 122 sivua ja 30 lukua, joten luettavan
osuuden jakaminen on helppoa. Itse luen kirjaa tällä hetkellä kolmannen luokan
oppilaille, ja he ovat pitäneet kirjasta.
Tule
takaisin, pikku nalle kirjan on kirjoittanut Tuula Kallioniemi ja kuvittanut Christel
Rönns. Kirja on julkaistu vuonna 2003 ja sen on kustantanut Otava.
Kirjassa
seikkailee poika nimeltä Roope, joka on lenkillä koiransa Lyllerön kanssa ja
löytää maasta pienen nallen. Nalle on todella pieni, pienempi kuin tulitikku. He
ottavat nallen mukaansa ja antavat sille nimen Pikkis. Roopen kotona Pikkis
tapaa muut tarinaan liittyvät lelut, eli Pilottinallen, Nallukan ja
Rautaropootin. Roopen koira Lyllerö on mustasukkainen Pikkiksen saamasta
huomiosta. Tästä syystä kirja sopisi hyvin oppilaiden kanssa myös tunteiden
käsittelyyn, kuten kateuden ja mustasukkaisuuden.
Kirjan
hahmot lähtevät tapaamaan mummoja, mutta Pikkis ja Robotti katoavat matkalla.
Pulu nimeltä Alpo Torstensson vie Pikkiksen ja mummo löytää robotin. Pululla ei
ole ystäviä, joten hän pakottaa Pikkiksen ystäväksensä. Kun muut huomaavat
katoamisen, he aloittavat oitis etsinnät, mutta edes poliiseista ei ole apua. Tarinan
edetessä ongelmat vain lisääntyvät, kun myös Pilottinalle katoaa lähtiessään
yksin pelastamaan kadonneita. Tarinan loppu on kuitenkin onnellinen ja kaikki
kadonneet löytyvät. Jopa pululla on onnellinen loppu, kun hän sai Roopesta ja
muista ystäviä. Kirjan avulla voisikin käsitellä esimerkiksi ystävyyttä.
Pidän
kirjasta, koska jännitys säilyy loppuun asti ja loppu on kuitenkin onnellinen.
Kirja on hyvin sadunomainen, siinä on hauskoja sanoja ja paljon puhuvia leluja
ja eläimiä. Mielestäni kirja sopisi hyvin juuri alkuopetuksen oppilaille. Kirja
on hyvä äänenluettava, koska se on helppo jakaa osuuksiin. Siinä on 127 sivua
ja 18 lukua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti