Ronja ryövärintytär ja Toinen maailma jonka tunnen

Ronja ryövärintytär -kirjan on kirjoittanut Astrid Lindgren ja kuvittanut mustavalkoislla piirroskuvilla Ilon Wikland vuonna 1981.

Ronjan tarina on kertomus ystävyydestä, joka voittaa kaiken. Ronja asuu äitinsä Loviisan, isänsä Matiaksen ja muun ryövärijoukon kanssa Matiaksenlinnassa, Matiaksenmetsässä. Sinä yönä, kun Ronja syntyi, salama iski linnan kahtia. Linnan toiselle puolelle muuttaa Matiaksen vihollinen Borka vaimonsa Undiksen, poikansa Birkin, ja oman rosvojoukkonsa kanssa. Birk ja Ronja ystävystyvät salaa. Heidän ystävyytensä on niin vahva, että se saa monien jännittävien käänteiden jälkeen isätkin ystävystymään uudelleen ja yhdistämään joukkonsa.

Tarina on jännittävä ja se kutittelee mukavasti mielikuvituksen rajoja. Ronja ja Birk seikkailevatkin sadun maailmassa ja menneessä ajassa, jolloin ajattaroita, männiäisiä, kakkiaisia, maahiaisia, pönthiittisiä ja ryöväreitä piti osata varoa metsässä. Myös ryöväreiden käyttämä kieli sopii ajanhenkeen. Pienten lasten ollessa kyseessä opettajan onkin hyvä tutustua tekstiin jo etukäteen ja ryhmänsä tuntien miettiä, lukeeko kaikki kirjan kohdat suoraan kirjasta vai omin sanoin kuvaillen. Itse olen omaan kirjaani joitakin sanoja muokkaillut eskari-ikäisten lasten satuhetkeä suunnitellessani. Kirjassa on 240 sivua, joten pienimmät alakoululaisetkin nauttivat varmaankin tarinasta aikuisen lukemana.

Erityisen viehättävää kirjassa on keväisen ja kesäisen luonnon ihmettely ja ihastelu lapsen tutkivin silmin katseltuna. Kokemusten ilo kuplii Ronjan sisällä ja hän huutaakin keväthuudon ja keväthyppelyt silkasta riemusta. Talvea taas puolestaan kuvataan pitkänä ikävän aikana, jolloin luodaan lunta, tanssitaan ryöväritansseja tuleen ääressä.

Kirjan tarina antaa mahdollisuuksia moniin syvällisiinkin keskusteluihin esimerkiksi ryöväreiden elämäntapaan liittyen. Ronjahan ei halua seurata isänsä jalanjälkiä ryöväriksi, koska ryöstetyt ihmiset ovat surullisia tai vihaisia eikä Ronja halua sellaisia tunteita aiheuttaa. Loviisan ja Matiaksen rakastava kasvatus on tuottanut oikeanlaisen ja hyvän tuloksen, jota isä Matiaksen on kuitenkin vaikea hyväksyä.

Suosittelen tätä vahvaa ja tunteisiin vetoavaa satua ja tarinaa alakouluikäsille lapsille -ja miksei vanhemmillekin. Tarinan moniulotteisuus antaa mahdollisuuksia niin luontoon, ystävyyteen, sadun mielikuvitushahmoihin tai entisajan teemoihin liittyvään työstämiseen. Toteuttamistapoja löytyy niin kuvallisen ilmaisun kuin leikin tai draaman työtapojen kautta. Tarinan vahvuutena on sekin, että se puhuttelee myös aikuista. Tämä antaa mahdollisuuden myös siihen, että tarinaa voidaan työstää lasten ja vanhempien kanssa myös yhdessä! J

 

Ruotsalainen Iris Johansson on kirjoittanut vuonna 2008 kirjan

Toinen maailma jonka tunnen -autistin tarina.

Tämä kirja ei ole tarkoitettu lapsille tai nuorille luettavaksi, mutta suosittelen sitä kyllä lämpimästi luettavaksi kaikille opettajille. Tarina kuljetti minua Iriksen ihmeellisessä maailmassa kulkevassa tarinassa mukana yllätyksellisten, pohdiskelevien ja kuitenkin kevein sanankääntein. Huomasin lukevani kaikki 365 sivua yhdellä istumalla.

Kirjan avulla on mahdollista päästä tutustumaan autistisen lapsen, nuoren ja aikuisen ajatusmaailmaan. Tämä on mahdollista sillä Iris on onnistunut pääsemään oman sisäisen maailmansa ulkopuolelle ja elämään myös meidän niin sanottujen tavallisten ihmisten kohtaamassa todellisessa maailmassa. Iriksen kuvausten kautta meillä muilla on puolestamme mahdollista päätä hivenen kurkistamaan hänen maailmaansa.

Suosittelen kirjaa sinulle silloinkin, vaikka et olisi ollenkaan kiinnostunut autistisen ihmisen maailmasta. Iris nimittäin johdattaa lukijan pohtimaan ylipäätään toisen ihmisen kohtaamista hyväksyvästi hänenä itsenään ja vieläpä tässä hetkessä. Tilanteessa läsnä olemisen taito auttaa silloin, kun kohtaat ihmisen, jonka on vaikea ”päästä samalle ajatuksen aallonpituudelle”. Iriksen mukaan esimerkiksi lapsen on mahdollista toimia tilanteessa tyytyväisenä silloin, kun aikuinen on sisäisesti tyytyväinen ja rauhallinen ja hänellä on leikillisesti ajatus siitä, että hänellä on käytettävissään kaikki aika maailmassa seuraavan viiden minuutin aikana. Tällöin lapsen ei täydy mukautua mihinkään, vaan hän tekee sen, mitä aikuinen haluaa, koska se on ainoa mitä on.

Opettajana toimiminen ei haasteellisesti käyttävän lapsen tai nuoren kanssa ole mitenkään yksinkertaista, vaan opettajan omat vuorovaikutustaidot ja asenteet asetetaan haasteeseen. Iris on kohdannut kouluvuosiensa aikana erilaisia opettajia. Kirjassa olevien opettaja kuvausten kautta on mahdollista päästä pohtimaan myös sitä, miten itse haluaa opettajana toimia. Läsnä olemisen ja kohtaamisen taito on tärkeä jokaiselle opettajalle, sillä haasteellisesti käyttäytyviä lapsia ja nuoria löytyy aivan jokaisesta luokasta.

Kirjoittanut Kirsi Koskinen