Heinähattu, Vilttitossu ja iso Elsa sekä Viirun ja Pesosen joulupuuhat

Luin Sinikka ja Tiina Nopolan seitsemännen Heinähattu ja Vilttitossu kirjan, Heinähattu, Vilttitossu ja iso Elsa. Kirja on julkaistu vuonna 1997 ja se on Tammen kustantama. Kirjan kuvituksesta vastaa Markus Majaluoma. Valitsin kirjan luettavaksi, sillä kirjan teema liittyy läheisesti koulumaailmaan. Kirja käsittelee humoristisella otteella kiusaamista ja koulun aloitusta, joten kirja sopii mainiosti alkuopetuksen oppilaille ja opettajalle.

Kirja alkaa, kun Heinähattu ja Vilttitossu tulevat koulusta kotiin. Vilttitossu on tapellut koulussa kahden muun tytön kanssa ja joutunut opettajan puhutteluun. Opettajan selvittelyistä huolimatta riita ja nimittely kuitenkin jatkuvat. Vilttitossu on harmissaan tapahtuneesta, hän ei haluaisi mennä kouluun. Hän päättää pinnata koulusta. Vilttitossu on lähtevinään kouluun Heinähatun kanssa, mutta päätyykin kuluttamaan aikaa Alibullenien neitien luo. Hän kertoo olevansa hyppytunneilla, joten neidit eivät aavista mitään. Myös Heinähattu ja Vilttitossun vanhemmat luulevat, että Vilttitossu on koulussa. 

Seuraavana päivänä Vilttitossu menee kouluun, mutta kiusaaminen koulussa edelleen jatkuu. Ilkeä Kaisa haukkuu ja nimittelee taas Vilttitossua, mikä johtaa uuteen käsirysyyn. Vilttitossu päättää, ettei menee enää kouluun! Aamulla Vilttitossu saa idean, että sillä aikaa kun muut ovat koulussa, voisi hän ulkoiluttaa muiden lemmikkejä. Ainakin Alibullenien neidit olivat sanoneet oppivansa eläinten hoidosta yhtä sun toista. Vilttitossu kirjoittaa lyhtypylvääseen viestin, jossa sanoo ulkoiluttavansa koiria ja kissoja joka päivä kello 12. Vilttitossu saa asiakkaakseen koiria, jotka eivät olekaan niin mukavia seurakoiria, kuten Maija Vilttimäen iso tanskandoggi Elsa. Koirat ja pieni ulkoiluttaja aiheuttavat tapahtumaketjun, joka aiheuttaa kyläläisille monenlaista päänvaivaa, kummastelua ja seikkailua. Lopulta Vilttitossun isäkin joutuu pakenemaan haastemiestä kellariin.

 Pinnaus sujuu huomaamattomasti ja yllättävänkin hyvin kunnes Heinähattu huomaa Vilttitossun vaatteissa mystisiä koirankarvoja. Heinähatun epäilykset heräävät ja hän aikoo ottaa selvää Vilttitossun salaisuudesta. Salaisuus paljastuu ja Heinähatulle selviää, että Vilttitossu ulkoiluttaa koiria eikä ole koulussa. Kesken kiivaan pinnausselvittelyn siskokset huomaavat, että Sorkkarauta-Salonen murtautuu kunnanjohtajan taloon. Poliisit ovat lomautettuna, joten tytöt päättävät selvitä tilanteesta ilman poliisivoimien apua. He päättävä yhdessä Elsa-koiran avulla (rosvo pelkää mm. koiria ja aaveita ja) ottaa rosvon kiinni. He pukevat koiralle lakanan päälle, jotta rosvo säikähtäisi aavekoiraa ja luovuttaisi varastamansa saaliin. Näin käy, ja rosvo saadaan kiinni.  Vilttitossu on kylän sankari, ja Matti-isä voi vihdoin tulla ulos kellarista maine puhdistettuna. Vilttitossu palaa kouluun ja saa uusia ystäviä. Riidat Kaisankin kanssa ratkeavat ja Elsa-koirasta tulee luokan kummikoira, jota jokainen luokan oppilas ulkoiluttaa vapaa-ajallaan mielellään.

Kirja on hauskaa ja leppoista luettavaa, joten tapahtumarikas tarina voisi motivoida lapsia lukuharrastuksen pariin, itse lukien tai kuunnellen. Kirjassa on myös hauskat kuvat, joista löytyy monenlaista yksityiskohtaa. Kouluun kirja sopii mukavasti jo pelkästään teemansa vuoksi. Kirja toimisi hyvin opettajan lukemana ja voisi herätellä ja viritellä oppilaiden ajatuksia kiusaamisteemasta. Kirjaa voitaisiin käsitellä draaman keinon tutustumalla henkilösuhteisiin esim. kuumatuoli-harjoitteen avulla. Myös kirjan tapahtumapaikkoihin ja henkilöihin voisi tutustua tarkemmin. Heinähattu ja Vilttitossu-kirjat löytyvät monen kaupungin lukudiplomi-ohjelman kirjalistasta, joten kirjasarja on varsin laadukasta luettavaa.

Toinen lukemani kirja on Sven Nordqvistin kirja, Viirun ja Pesosen joulupuuhat. Kirjan kustantaja on Tammi, joka onkin painanut kirjasta jo 8. painoksen, joka on julkaistu 2011. Ruotsinkielinen alkuteos on julkaistu vuonna 1994. Valitsin kirjan luettavaksi, sillä se sopii teemaltaan joulunaikaan. Aiheen ajankohtaisuuden takia sopii kirja hyvin kouluarjen kevennykseksi yhdessä luettavaksi.

Kirja alkaa siitä kun Viiru ja Pesonen istuvat kahvipöydässä. Kissa kertoo siitä, kuinka on kuullut lasten puhuvan joulupukista ja sanoo odottavansa malttamattomana, kun pukki tulisi myös heille lahjoja tuomaan. Tämä saakin Pesosen mietteliääksi, miten hän saa tähän hätään järjestettyä pukin paikalle niin, ettei koko aatto olisi pilalla. Pesonen päättää suunnitella erityisen pukkikoneen. Eihän Viiru huomaisi eroa koneen tai oikean pukin välillä? 

Tästä päätöksestä alkaa Pesosen touhu ja suunnittelu. Hän ei halua tuottaa innostuneelle Viirulle pettymystä! Tehtävä tuntuu kuitenkin mahdottomalta. Miten hän saisi rakennettua koneen joka liikkuu, puhuu ja käyttäytyy kuin oikea joulupukki? Ankara miettiminen ja suunnittelu kiristävät Pesosen hermoja eikä riidoiltakaan voi aina välttyä. Onneksi riidat sovitaan ja anteeksi annetaan puolin ja toisin. 

Pukkikonehanke edistyy hitaasti takkuillen ja takellellen. Yhtäkkiä alkaa kuitenkin tapahtua kummallisuuksia ja projekti alkaa edetä kuin itsestään vaikeasta alusta huolimatta. Myyjä myy Pesoselle puuttuvia koneenosia ja mystinen posteljooni toimittaa Pesoselle ihmeöljyä, juuri sellaista mitä Pesonen tarvitsikin.  Pesonen alkaa uskoa onnistumiseensa, ehkä kaikki järjestyy. Jos istuttaisiin aattona sohvalla hämärässä kynttilän hohteessa, kaukana ovesta.

Aattona Pesonen on jännittynyt. Pukkikone on valmis, mutta meneekö kaikki niin kuin on suunniteltu? Vihdoin koittaa hetki ja pukki saapuu. Kaikki sujuu liian hyvin ollakseen totta. Pukki käyttäytyy luontevasti, liikkuu kauniisti ja puhuu kuin oikea joulupukki. Pesonen on ymmällään. Pesosen valtaa kumma tunne, mitä jos äsken vieraillut pukki olikin Viirun hartaasti odottama oikea joulupukki? Joulu on pelastettu ja kaikki sujuu mainiosti.

Viirun ja Pesosen joulupuuhat-kirja  on mainio joulukirja; tunnelmallinen, hauska, sympaattinen ja jännittävä. Myös kirjan kuvat viihdyttävät yksityiskohdillaan. Kirja sopisi mainiosti joulunajan viihdykkeeksi yhdessä luettavaksi. Kirja voisi toimia joulun alla vaikka joulukalenterina, jolloin joka koulupäivä opettaja lukisi muutaman kappaleen. Myös hauskoja kuvia voisi käyttää virikkeinä esim. äidinkielen tunneilla (kirjoita kuvasta jne.).

Kirjassa on kohtia, jotka saattavat horjuttaa uskoa joulupukkiin. Jos opettaja haluaa hypätä nämä kohdat yli, se onnistuu mukavasti niin, ettei tarinan eteneminen kärsi. Tämä seikka voi siis olla jokaisen opettajan harkinnassa.

Liina-Maria